Linda aloitti opinnot Stenvall-instituutissa ja valitsi asuinpaikakseen näin aluksi Koppilan asuntolan. Jostain syystä kuva on aika pieni, mutta siitä näkyy silti Koppilan tylsät tiiliseinät. Paikkahan on kuin vankila! Kalterit vain puuttuvat ikkunoista. Sisältä Linda löysi silti mukavan pienen huoneen, jonka hän heti omi itselleen ja pani oven vielä lukkoon. eihän opiskelija paljon muuta tarvitse kuin rauhallisen nukkumasopen. Muu aika kuluu kampuksen hauskoissa huvituksissa.

Saapuessaan Stenvall-Instituuttiin Linda huomasi kasvavansa nuoreksi aikuiseksi ja - kauhukseen - arkiasuksi tuli joulumuorin tamineet. Huh hellettä! Nyt täytyy aika nopeasti käydä ostamassa käytännöllisempää vaatetta, tuumi Linda. Mutta ensimmäiset asiat ensiksi: pitää katsastaa kaikki paikalla olevat simipojat. Niitä olikin aika monta, mutta yksikään ei sytyttänyt Lindassa minkäänlaista kipinää. Niinpä hän päätti yrittää päästä jäseneksi salaseuraan. Täytyisi vain löytää jäsenenä jo olevia simejä...

Linda arvasi Jaakon vaatetuksesta, että oli löytänyt yhden salaseuralaisen ja päätti ystävystyä pika pikaa. Puistosta hän löysi vielä pari muuta salaseuralaista ja pian hän ystävystyi heidänkin kanssaan.

 

Salaseuran jäsenyydestä Linda arveli olevan etua opiskeluissaan, mutta ennen kaikkea hän halusi palauttaa Vieno-Kyllikin kuolleista. Melko pian ystävystymisen jälkeen alkoi tapahtua: Linda haettiin keskellä yötä, häntä pelotti kovasti ja hän luuli tulleensa pidätetyksi, koska kädet sidottiin selän taakse ja hakemaan tullut kaveri oli hänelle aivan tuntematon. Pian hän kuitenkin ymmärsi mistä oli kyse: hänet vietiin salaiseen paikkaan salaisia rituaaleja varten.

Heti salaseuran taloon saavuttuaan Linda sai samanlaisen jakun kuin muillakin jäsenillä. Hänet toivotettiin sydämellisesti tervetulleeksi ja tunne oli avan mahtava. Lindalla oli tosi hauskaa.

Seuraavaksi Linda soitti haudantakaimella Viikatemiehelle, koska hän todella toivoi voivansa palauttaa Vieno-Kyllikin, vaikka zombina, jos ei rahat muuhun riittäisi. Pettymys oli karvas, kun Viikatemies vain totesi, ettei Lindalta ole kukaan läheinen kuollut ja ettei tarvitse enempiä turhia soittoja tehdä... Pah! Nyt se tampio on unohtanut, että Vieno-Kyllikki oli mun ottoäiti, kummasteli Linda.

No eipä se vastoinkäyminen kauaa Lindaa surettanut, sillä niin paljon mukavaa oli tarjolla salaseuran talolla. Seuraavaksi Linda muokkasi kasvojaan hiukan kauniimmaksi ja oli oikein tyytyväinen tulokseen.

Hieno homma, tuumi Linda. Hän olisi vielä voinut väärentää arvosanansa paremmiksi, mutta mitäs itua siinä olisi, kun hän oli muutenkin huippuoppilas... Niinpä tuli aika jättää Salaseuran talo taakse ja lähteä takaisin ankeaan Koppilan asuntolaan.

 

 

Linda oli oppinut, että yhden esseen kirjoittaminen lukukautta kohti riittää luennoilla käymisen lisäksi. Hän suoriutui opinnoistaan aina huippuarvosanoilla ja sai sen vuoksi hyviä stipendejä.

Toisen lukukauden puolivälissä Lindalle oli kertynyt tarpeeksi rahaa, jotta hän pystyi vuokraamaan oman talon. Se sijaitsi mukavan kävelymatkan päässä opinahjosta ja keskustan hupipaikoista. Tässä kuvassa se näkyy kirkon takana (vaalea matala talo).

Linda oli niin tyytyväinen, että ei piitannut vaikka sisustus oli aluksi ankea. Kunhan lisää rahaa tulisi, niin hankitaan lisää mukavuuksia. Ensimmäinen asia, jonka Linda halusi ostaa oli tietokone, mutta piti myös ostaa puhelin ja ruokapöytä ja muuta tarpeellista. Rahaa jäi vain juuri ja juuri laskujen maksuun.

(Taas tällainen pieni kuva!) Linda tienasi 280 simoleonia korttipöydässä ja se olikin mukava lisäys rahavaroihin. Linda yritti tienata myös räppäämällä rahasta, mutta laihoin tuloksin. Hän ei osaa räpätä.

Sitten Linda löysi oman erityisosaamisensa: hän alkoi ansata hiukan lisää opettamalla muita simejä rahasta. Lindan maine hyvänä tukioppilaana kiersi kampuksella ja hänen luokseen tulla tupsahteli useita simejä esseevihkoineen. Linda neuvoi heitä aina mielellään. Ja niin rahat riittivät jopa television ja halvan sohvan ostoon.

Lindan oppilaaksi tuli jonkin ajan kuluttua myös eräs nuorimies, josta Linda tuntui pitävän paljon. Eihän hän mikään maailman komein mies ollut, mutta ei ulkonäkö kaikkea merkitse Lindalle. Pian he huomasivat sopivansa melko hyvin yhteen. Ainakin heillä oli samat suosikit ja inhokit.

Ihastus on molemminpuolista ... ooohhh!

 

Kehkeytyyköhän tästä vielä jotakin? Sen saamme tietää seuraavassa jaksossa.